Tähti Jumalatar

Tähti Jumalatar on ajatuksena kaukainen, kaunis ja hirvittävä tähtien takainen olento, jonka valtavasta kosmisesta orgasmista koko maailmankaikkeus on saanut alkunsa. Tumma samettinen iho värjää yön pehmeydellään ja keho kaartuu taivaiden ylle Jumalattaren kumartuessa rakastamaan maata, hien kimmeltäessä hänen elävällä ihollaan taivaan tuhansina tähtinä.

Jumalattaren hiukset leviävät maailmankaikkeuteen mustina säikeinä, punoen kohtalon verkon, johon kaikki elollinen on nivoutunut. Itse asiassa Jumalattaren villisti sykkivä sydän on se kalpeasti aavistettava hidas rytmi, jonka tahdissa uusi elämä syntyy ja vanha kuolee pois, vuodenajat vaihtuvat ja joet virtaavat uurtaen juonteita ikiaikaiseen maaperään.

Juuri Jumalattaren kiihtynyt hengitys humisee puissa ja nostattaa aallot tyvenen veden pintaan, kohauttaa linnut lentoon oksiltaan ja ravistelee lunta mäntyjen latvoista. Jumalattaren kyyneleet täyttävät valtameret valuessaan nautinnon huipulla hänen silmäkulmistaan. Hän on kaunis ja Elävä.

Hänet tunnetaan Quakoralinana, Sugmadina, Sugma’adina, Dryghtyninä, Loputtomana Pimeytenä, Ulkoavaruuden Mustana Neitsyenä, Äiti Yönä ja Universuminen Kohtuna. Hän on piste, josta universumi on lähtenyt laajenemaan ja piste, jossa kaikki lopulta palaa yhteen. Kaikessa toiseudessaan hän on kaiken inhimillisen käsityksen ulkopuolella. Hän on verho, joka erottaa inhimillisen ja materian tuonpuoleisista maailmoista, solmukohta, jossa magian lait ylittävät rationaalisen.

Pyhä Äiti, Sinussa me elämme, liikumme
ja Sinä olet meidät muovannut.
Sinusta kaikki on lähtöisin ja sinuun kaikki palaa.
Avaa sydämemme tänä siunattuna päivänä,
kosketa kehoamme ja mieltämme
ja kulje kanssamme porteista, jotka johtavat voimaan.
Sillä Sinä olet varjoissa ja tähtien valossa
ja tulessa, joka kohtaa maan.
Sinä olet tuuli, joka puhaltaa meren yllä
ja suloinen eläväksi tekevä suudelma.

Seitsemän Sisarusta

Nähdessään mahdollisuudet, jotka piilivät sydämissämme,
he laskeutuivat tähtivaltaistuimeltaan kulkeakseen joukossamme;
laimensivat verensä meidän vereemme.
Ja niin syntyi haltijoiden rotu,
Noiden kauniiden ja voimallisten,
kauheiden ja ihastuttavien,
magian ja pimeyden herrojen
valon ja tietoisuuden valtiaitten.

Ja me kutsumme heitä nimeltä
ja merkeissään he saapuvat luoksemme,
Opettaakseen meille tiedettä ja kulttuuria,
Magiaa ja noituutta,
taistelemista sekä kaikista suurinta salaisuutta,
Jumalaksi tulemisen alkemiaa.

(vapaa suomennos ap. runo, Storm Faerywolf)

Ferissä on seitsemän Vartijaa, sillä luodessamme kehän ajattelemme sen olevan kolmiulotteinen, ulottuvan Idästä länteen, pohjoisesta etelään, allamme kiehuvasta tulisesta alisesta yllämme valoisana loistavaan yliseen ja itseemme, joka seisoo kaiken keskustassa. Vartijat ovat Tähden Etsijä (Star Finder) ja Water Maker (Veden Tekijä), Black Mother (Musta Äiti) ja Loistava Liekki (Shining Flame), Maan Tuli (Fire in the Earth) ja Taivaan Valo (Heaven Shiner) sekä Noita Itse eli Porttien Vartija (Guardian of the Gates), Mustan sydämen haltija (Keeper of the Black Heart).

Legendan mukaan Vartijat ovat Nephilim, Pilvi Ihmisiä. Ihmissuvun hämärinä alkuaikoina, kun tämä maailma ei ollut vielä kovin kaukana muista maailmoista, jumalten kaltaiset vartijat yhtyivät ihmissukuun ja heidän jälkeläisistään syntyivät haltijat ja haltija esi-isät sekä haltijaihmiset (Feri people). Tämä oli myös feri tradition alku, jonka Victorin ajatuksia mukaillen voidaan katsoa polveutuvan eri kulttuurien shamanistisista traditioista sekä jumalista polveutuvista ihmisistä, shamaaneista ja noidista, jotka muovasivat tahdollaan kohtaloa ja hallitsivat todellisuutta.

Useimmiten Vartijat kutsutaan luoksemme tähdistä kehää luodessa. Ne kutsutaan edustamaan horisontaalisessa ulottuvuudessa kunkin elementin voimien tiivistymää: tietoa, totuutta, rakkautta ja viisautta sekä viimeisten kolmen vertikaalisen elementin edustamaa tietoisuutta, allamme olevaa alitajunnan pimeyttä ja sen varjoja sekä yllämme kaartuvaa jumalten, älyn ja henkiolentojen ylistä maailmaa kehän kiteytyessä omaan itseemme, sydämessämme, omassa sisimmässämme olevien porttien ja niiden vartijan tiedostamiseen.

Jotkut ovat kutsuneet näitä olentoja jättiläisiksi, korostaakseen niiden eroavaisuutta ihmisistä ja kun muodostamme yhteyden näihin jätteihin, rakennamme sillan itsemme ja muiden maailmojen välille. Tämä yhteys edistää askel askeleelta oman potentiaalimme tiedostamista, muutosta, jonka kautta tiedostamme oman jumalallisen ja yli-inhinhimillisen alkuperämme.

-Mari

Jääkukkia

Yksinäisyyden sininen viitta
on kumppanini vuosien ketjussa,
Se peitto,johon käärin itseni,
metsä, joka nielaisee minut.
Pian vaatteeni pinta on puhki.
Sisimpäni kuultaa kankaan läpi,
pelkään; rajat ovat murtumassa.

Sokaisevana tulviva talviaurinko,
hallan kylmä hehku ja ikuinen yö.
Alati tuijottava kiiluva valo
peilautuu jäässä ja hangen tähdissä.
Unissani, salaisuuksien siemenissä,
valkoisen ja mustan rajamailla,
odotan lämpöä ja sydämen kevättä.

-Mari