Onko nyt käymässä niin, että luonnonuskovaisuus erkaantumassa luonnosta? Jostain syystä silmääni on pistänyt Internetissä useamman kuin kerran, erilaisissa yhteyksissä, väitteet siitä, ettei luonnonuskovainen ole välttämättä kiinnostunut politiikasta, ekologisuudesta tai ihmisoikeuksista. Väite tuntuu yhtä absurdilta kuin huomautus, ettei kristitty ole välttämättä kiinnostunut Kristuksesta, kirkosta ja kuolemanjälkeisestä elämästä. Pakanathan kunnioittavat luontoa pyhänä ja panostamme elämäämme tässä ja nyt! Ketkä luonnon tilasta olisivat huolissaan elleivät luonnon uskovaiset? Ketkä olisivat kiinnostuneita vaikuttamaan maailmaan tässä ja nyt, elleivät pakanat, jotka keskittyvät nimen omaan täällä maanpäällä olevaan aikaan, vaikkakin maailma ei vastaakaan paratiisia sotineen ja ongelmineen.
Miten ja miksi tällaiset ajatukset löytävät tiensä suomalaisessa pakanayhteisöön? Onko kyseessä yksittäisten kovaäänisten tahojen esiin tuoma ajatus, jolla ei ole laajempaa kannatusta? Ehkä nuo muutamat kommentit vain jäävät kaihertamaan mieleeni kuin kivi kengässä. Toivon, että asia olisi näin, sillä muutoin on syytä epäillä, että suomalaisessa pakanakentässä on tapahtumassa jonkinlainen erkaantuminen sen ytimestä? Ehkä pakanuudesta on tällä hetkellä tulossa synkkään ja katu-uskottavaan imagoon sopiva pikannti lisä, jolloin whaittareita ja Fluffyjä ovat ne, jotka uskaltavat puhua ääneen siitä, mistä luonnon uskonnoissa pitäisi olla kyse. Hakeutuvatko marginaalissa olevat ihmiset marginaaleihin vain ollakseen marginaalissa vai onko vielä olemassa aatteellisia pakanoita? Onhan?
Milloin itsekkyydestä ja piittaamattomuudesta itseasiassa tuli osa pakanuutta? Eikö maagisen työskentelyn ytimessä ole harmonia. Jos ei harmonia maailman ja ihmisen välillä, niin vähintäänkin harmonia itsen eri osien välillä. Harmonia on sitä, että vältetään ääripäitä, eikä jaotella asioita puusilmäisesti pikimustaksi ja häikäisevän valkoiseksi. Harmoniaa on se, että koitetaan löytää kultainen keskitie. Harmonia ei ole sitä, että kohauttaa olkiaan yhteiskunnallisen vastuun edessä ja viis veisaa siitä mitä ympärillämme tapahtuu.
Olemme saattaneet omilla äärimmäisyyksiin menneillä teoillamme maapallon ekokatastrofin partaalle ja nyt olisi korkea aika ruveta huomaamaan, miten Länsimaalaisten herruusajatteluun nojaava riisto saattaa kaiken meille arvokkaan tuhoon. Ketkä suojelevat luontoa ja eläimiä elleivät edes luonnonuskovaiset välitä? Miksi emme luopuisi herruusajattelusta, koska meitä siihen ei sido ainkaan uskonto?!
Taidan virkata ekologisesta luomupuuvillalangasta itselleni pupunkorvat ja nousta kapinaan. Varokaa Eko-fluffyt tulevat!
~Mari~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti