Vedätän tätä ihanasti ihan iholle ja kainosti yrittäen kiertää turhaa paljastelua kyseenalaistan sitä, kuinka toteutan arkielämässäni lähimmäisteni suhteen Pyhyyttä. Tämä syystä, että se oikeastaan on sitä oleellisinta elämää: eivät piristävät pisteet A ja B, vaan siis se matka niiden välissä.
Kiinteän maalliset asiat, pyhyyden tiivistymät
Ruokin perhettäni uutispotuilla ja kokolihalla. Satunnaisesti herkuttelemme suolakalalla ja jäätelöllä. Koko kuoro on niin allerginen, että kasvimaailma jää ruokavaliossa vähemmälle. Ehkä voisin lisätä syksyllä elämääni marjastusta ja sienestystä. Lupaan yrittää.
Näkyjä, haaveita ja haavoja ilmaisevat parantavat tarinat
No, nyt kun minulla on uusi rumpu ja pikkiriikkinen molemmista päistä pehmustettu keppukka niin, voisin harjoitella rentoutusten kertomista välillä laulaen ja välillä puhuen veikkojen iltasatujen sijaan. Sanottakoon kasvukipujen kunniaksi, etteivät pikkuherrat ole pariin vuoteen enää kaivanneet minua nukuttamaan itseään. Vuoteen vieressä on sen sijaan joku muu, esim. Terry Pratchet, Ursula Le Guin tai jopa Ian M. Banks. Aivan kauhistuttavaa: nyt joku muu jakaa näkyjään minun penikoilleni, eikä kukaan ole enää kiinnostunut minun mielipiteestäni!
Loisto, ylpeys, esillä olo, itsetunto, tilan antaminen ja saaminen
Murrosikä menee ja uusi alkaa. Ensimmäinen poikanen ei malta pitää suutaan kiinni, vaan selittää koko heimon kylläiseksi omalla ontuvalla huumorillaan kaiken alati raskaammaksi muuttuvasta musiikkimaustaan. Ja kerraten. Toinen orastaa ja vetäytyy omiin oloihinsa välillä manipuloiden meitä imuroimalla ja keittämällä kahvia. Kolmas kätisee nojatuolissa, puhuu suolentoiminnasta, katselee Formulaa ja menee lenkille. Minä olen päättänyt vetäytyä Tiibettiin, munkkiluostariin Marin ja Rean kanssa. Noin vähintään vuodeksi.
Ainiin, kun olen ylpeänä esittänyt pesueelle omista loiston ja ylepyden hetkistäni he katsovat minua kuin kummajaista ja vaihtavat puheenaihetta. Ja ihan oikeasti: minulla on ihan oikeasti aihetta upeaan egooni! Raivostuttavaa: pitävät minua ihan tavallisena vaimona ja äitinä.
Maallinen, fyysinen rakkaus, voitto
Joo, on rakkautta on. Se on tuottanut värikästä perhe-elämää, jossa todella olen tuntenut itseni tarpeelliseksi ja rakastetuksi. Tässä onkin se kipupisteeni: läheisyys, rakastaminen ei ole suoritus tai vaihtokauppa. Tunnen epäonnistuneeni kasvatuksessa karkeasti ja tappio taputtaa päälaelleni tarjoten soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa. Armoa on tarjolla myös omassa kasvatuksessani. Mies viipyilee tuossa vongaten, mutta meikäpä vaan ajattelee, että miten saisi taas tänään koko porukan pellolle, että sais olla hetkisen yksin kotona. Tämä topparoikka tökkii minua vuoronperään erilaisiin varjoissa piileviin vaillejäämisiini, mutta aina, kun vaivun pinnan alle ja aion jo varmasti muuttaa Borneoon, tulee joku ja vetää minut taas läsnäolevaksi.
Ruusut tuoksuvat, mutta ovat piikikkäitä ja päinvastoin.
Uhrautuminen jonkin itseä suuremman asian vuoksi, egon kuolema ja uudelleen syntymä
Keksin taannoin, että kun entinen ego käy ahtaaksi ja kulahtaneeksi, elikäs henkilö joutuu egonkuoletuksen kristusvaiheeseen niin, niin, tietenkin, karmalla on tarjolla kikka kakkonen: sen kuolleen tilalle syntyy uusi, entistä ehompi, ettei nyt vain jää tämä elämänmittainen harrastustoiminta puolitiehen. Eihän sitä ilman tulisi ihmisten kanssa toimeen, vuorovaikuttaisi. Peliin tarvitaan pallo, eli ego. Toistanpa tässäkin yhteteydessä: onneksi ovat nämä maadoittavat lähiomaiset: he näkevät suoraan ydinolemukseesi, nostavat taidokkaasti kakkiaiset pinnalle, koskettavat sisintäsi, liikuttavat ja raivostuttavat päivittäin. Perhe ei välitä vammoistasi vaan opettaa. Siinä sitten oppii tai itkee ja oppii (kuten Teräsystäväni sanoi).
Vapaus, voima, vallankumous, väkivalta, rajat
Arbeit macht frei, suomeksi: kotityöt vapauttavat. Tapellaan tiskikoneen täyttövuoroista ja kotiintuloajoista. Toitotetaan vallankumouksellisella paatoksella, että "Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.” ja ”Tämä ei ole mikään hotelli”. Omat irtiottoni herättävät aivan samanlaisia vinkumisia, riippumatta siitä, mikä syy seikkailuihini onkaan. Onneksi valta ei välttämättä ole väkivaltaa, eikä voima ylivoimaa. Valta voi olla myös valinnanvapautta ja voima hoivaa ja hellyttä.
Armo, laki, säännöt, syy ja seuraus, sosiaaliset käytöstavat, ystävällisyys
Lipsutaan kotiarestista: vähennetään se noin loppuelämästä kahteen viikkon ja parin päivän päästä vannotetaan lasta, että vastaa puhelimeen, eikä häivy puoleksi vuorokaudeksi teille tietymättömille. Vähintään noin parin viikon päästä kärsitään taas arestirangaistuksesta. Kollektiivisesti, sillä poikanen vinkuu vartin välein, ettei hänellä ole mitään tekemistä tai että saiskos käydä ostamassa jäätelöä. Kymmenennen ruinaussession jälkeen omatkin käytöstavat ovat koetuksella, josta seuraa seuraavana päivänä, että uskotaan poikasen vakuutteluja, että tulee kotiin sovittuun aikaan. Mennään yhdessä ostamaan jäätelöt.
Äitys, muoto, vastustus, kiteyttäminen, rehellisyys, voiman hillitseminen
Joo, kokeilkaapa itse. Vanhemman ikävä tehtävä, jonka väistämättä saa silmilleen, on seistä seinänä, johon lapsi voi sitä päätään juosta. Siinä sitten toivoo pienen oppivan. Rajat ovat rakkautta, astia, mihin elämän voima voi virrata. Thorn Coyle piti viimeksi varsin valaisevan puhuttelun siitä, ettei Malja, maljaisuus suinkaan ole passiivista, vaan itsekuria vaativaa pinnistelyä. Aikuisen ihmisen ikävä velvollisuus onkin olla malja, energiaa pidättävä, laukeamista pitkittävä pinnistelijä elämän seksienergialleen.
Liike, virta, draivi, motiivi, hinku vinku ja elämännälkä
Kun elämä ei lipsu liian helposti tai ei kohtaa täydellistä selviytymisen seinämää, syntyy haaveita, toiveita. Luulen, että ihmisen perimmäisein kaipuu eteenpäin on eheytyä, kurottaa kohti Pyhää ja merkityksellistä. Jopa meidän veikot ymmärtävät, että kaverit, jotka ovat saaneet kaiken, ovat onnettomia. He muistuttavat erehdyttävästi niitä, jotka eivät ole saaneet yhtään mitään. Ihminen on kuitenkin laumaeläin: joten tarvitaan jonkinlainen lauma ja jonkinlainen eläimen edellytysten tunnustaminen. Sitten on varaa loikoilla puunoksalla ja haaveilla matkasta eteenpäin, seikkailuista, ylenemisestä ja kaikkien luovien kykyjensä täydellisestä käyttämisestä.
Pyhyys, jumaluus, emuut
Lieneekö sattumaa, tarkoituksellista vai vähän molempia, että perheen muodostamme juuri me. Vaikka fatalismi voi joskus lohduttaa niin, arjessahan on se ja sama, sainko sattumalta kivasti hankalat kakarat vai juuri siksi, että minullla on joitain erinomaisia kykyjä kohdata nämä vastarannankiisket. Luultavasti minkä tahansa ryhmän toiminnalle on terveellistä, jos se jäsenet kunnioittavat toinen toisiaan. Kunnioitus onkin läheistä sukua rakkaudelle sekä sen edellytys. Lisäksi kunnioitus on vähintä, mitä muilta ihmisiltä edellytän, mutta myös vähintä, mitä minulta voi edellyttää. Myös perheessä, vaikka se välillä on perseestä.
Rosa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti