Alussa ei ollut mitään ja kaikki tiivistyi yhteen potentiaaliseen pisteeseen. Musta aukko oli täynnään tyhjyyttä, eikä aikakaan edennyt, vaan lepäsi sykkyrällä kietoutuneena pituuteensa kuten kantasolun kromosomit toisiinsa. Sitten se itsestään hedelmöittyi, simsalabim! ja alkoi laajeta! Tätä edeltää Tähtijumalattaren hekumallinen rakastelu peilikuvastaan luomansa jumaluuden kanssa. Kas, kun avaruuden musta pinta kaareutui, heijastellen Quakoralinan kauneutta, eikä hän enää halunnut olla yksin.
Tähtijumalattarella on monta nimeä, mutta ensi- ja viimekädessä hän on se kosminen kohtu, johon kaikki palaa ja josta kaikki ilmenee.
Syntyi aika, purskahdus nopeaa valoa, hillitön kuin ukkosmyrskyssä säikäyttävä salama. Kiitäessään avaruuden äärettömässä ajassa tämän valonnopeuden kiihtyvyys aiheutti pienen paineen, vastuksen sen edetessä ja tämän paineen tiivistämää energiaa on kaikki, mikä on. Ei ilman valoa, ei ilman kiihtyvyyttä, ei ilman paikkaa. Sillä joka ikinen molekyyli koostuu hiukkasista, jotka ovat vain hillittömän nopeasti etenevää valon tanssia. Tähtijumalataren synnyttämä valo tilassa jatkaa matkaansa. Babalon pursuaa sylistään, syöttää itseään kuin imettävä äiti.
Dian-y-Glas ja Nimue kuhertelevat tämän alkukantaisen rakastumisen kannattelemina, keksien seksileikit yhä uudelleen ja uudelleen. He ovat nuoria, iloluontoisia ja arvaamattomia keijukaisia. Heidän naurunsa tarttuu ja mutta niin tarttuu heidän surunsa armottomuuskin. He kylvävät sydämeesi siemenen, josta versoo viattomuuden Mustan Sydän.
On hiostavan kuuma. Katselen ihokarvat pörhölläni mereltä nousevaa myrskyä. Taivas on mustelman sinen ja meri miltei musta. Yhä yltyvä aallokko pirstoutuu valkoisena harjaksena valtavaa, tornimaista rantakalliota vasten, jota kultaa rannikolta paistava auringonvalo. Salamat välähtelevät ja lokit kirkuvat. Siinä silmieni edessä Mari ja Twr keskustelevat kiivaasti ja minä toivon, että ehdin sisälle suojaan, ennen sateen alkua. Kädelleni lennähtää leppäkerttu ja olen kompastua eteisen lattialla hirvensarviin. Hostelin seinä saa kohta uuden kitsikkään koristuksen.
Voimalaitoksen kanavan vesimassa valuu mustana ja vahvana. Sen virta pitää hengissä tämän kaupungin. Pakkaspäivinä Anna höyryää koristamaan kanavanvarren koivujen paljaita käsivarsia, sillä se virtaa aina sulana. Arddu kurottaa kuolonkankeutensa ikkunan kuurankukkiin. He ovat ikivanhoja, pelkkää ilmaa tai poltetta. Jäätävä virta suonissa tai paljaana kalahtava askel.
Rosa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti