Sen sijaan, että olisin lenkillä, syön salaa loput jäätelöt ja lueskelen Epictetuksen Ojennusnuoraa:
”XIV 2.
Jokaisen valtias on se, jolla on valta, joko hankkia niitä, mitä hän tahtoo tai poistaa luotansa, mitä ei tahdo. Joka siis tahtoo olla vapaa, älköön tahtoko, älköönkä välttäkö mitään, mikä on muiden vallassa. Ellei niin tee, joutuu ehdottomasti orjaksi.”
Vapaus on siis tahdon asia. Epictetuksen mukaan valitsen tahtomiseni ja tahdon valita oikein. Oukkei, makustelen tätä samalla, kun mietin pidänkö salmiakkirouheesta vaniljajäätelössä. Olen sekoittanut sen puolisulaneeksi mössöksi ja annan makuhermoistani singota tietoja aivoilleni. Tahdonko lisää tätä mustavalkoista suolaisenmakeaa?
Epictetus tässä haastaa minut myös miettimään, niitä asioita, joiden suhteen eittämättä olen orja, tai ainakin orjallinen. Olenko aiheuttanut oman orjuuteni ihan itse, valitsemalla väärin? Minun vallassani oli mennä pakastimelle ja annostella sille noin lautasellinen laktoositonta. Minun vallasani oli myöskin olla menemättä lenkille ja jäädä nautiskelemaan hetken hiljaisuudesta. Toisaalta eräät henkilöt tietävät odottaa, että heitä odottaisi ansaittu annos maitoista mannaa. Ansaittu, sillä he ovat toimittamassa ja arvioivat saavansa palkkion. Jota minä nyt tässä vedän napaani. Orjuuttako persouteni minua vai olenko vain vapaa nauttimaan aisti-iloja?
Orjuutanko itseni sillä, että välttelen äänekkäitä suuttumuksen ilmaisuja vai valitsenko vapauden ottaa ne vastaan vaieten ja esittäen katuvaa? Koska minua myös kyllästyttää olla mielitekojeni vietävänä, lupaanpa tässä samalla, näin julkisesti, olla viikon karkkilakossa ja
kipaisen lähikauppaan ostamaan pesueelle herkkuja.
Rosa Rugosa
ps. Epictetus oli orja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti