Tähti Jumalatar on ajatuksena kaukainen, kaunis ja hirvittävä tähtien takainen olento, jonka valtavasta kosmisesta orgasmista koko maailmankaikkeus on saanut alkunsa. Tumma samettinen iho värjää yön pehmeydellään ja keho kaartuu taivaiden ylle Jumalattaren kumartuessa rakastamaan maata, hien kimmeltäessä hänen elävällä ihollaan taivaan tuhansina tähtinä.
Jumalattaren hiukset leviävät maailmankaikkeuteen mustina säikeinä, punoen kohtalon verkon, johon kaikki elollinen on nivoutunut. Itse asiassa Jumalattaren villisti sykkivä sydän on se kalpeasti aavistettava hidas rytmi, jonka tahdissa uusi elämä syntyy ja vanha kuolee pois, vuodenajat vaihtuvat ja joet virtaavat uurtaen juonteita ikiaikaiseen maaperään.
Juuri Jumalattaren kiihtynyt hengitys humisee puissa ja nostattaa aallot tyvenen veden pintaan, kohauttaa linnut lentoon oksiltaan ja ravistelee lunta mäntyjen latvoista. Jumalattaren kyyneleet täyttävät valtameret valuessaan nautinnon huipulla hänen silmäkulmistaan. Hän on kaunis ja Elävä.
Hänet tunnetaan Quakoralinana, Sugmadina, Sugma’adina, Dryghtyninä, Loputtomana Pimeytenä, Ulkoavaruuden Mustana Neitsyenä, Äiti Yönä ja Universuminen Kohtuna. Hän on piste, josta universumi on lähtenyt laajenemaan ja piste, jossa kaikki lopulta palaa yhteen. Kaikessa toiseudessaan hän on kaiken inhimillisen käsityksen ulkopuolella. Hän on verho, joka erottaa inhimillisen ja materian tuonpuoleisista maailmoista, solmukohta, jossa magian lait ylittävät rationaalisen.
Pyhä Äiti, Sinussa me elämme, liikumme
ja Sinä olet meidät muovannut.
Sinusta kaikki on lähtöisin ja sinuun kaikki palaa.
Avaa sydämemme tänä siunattuna päivänä,
kosketa kehoamme ja mieltämme
ja kulje kanssamme porteista, jotka johtavat voimaan.
Sillä Sinä olet varjoissa ja tähtien valossa
ja tulessa, joka kohtaa maan.
Sinä olet tuuli, joka puhaltaa meren yllä
ja suloinen eläväksi tekevä suudelma.
