Mitä pientä muutan itsessäni tänään?

Mahatma Gandhi loihe:
"Uskomuksistasi tulee ajatuksiasi. Ajatuksistasi tulee sanojasi. Sanoistasi tulee toimintaasi. Toiminnastasi tulee tapojasi. Tavoistasi tulee arvojasi. Arvoistasi tulee kohtalosi."


Siis siivoaisinko vähän, vai ajattelisinko, että bussikuskilla tai Siwan kassalla on oma osansa Pyhyydessä? Ostaisinko luomulähiruokaa? Tarjoaisinko pullakahvit ystävälle? Noukkisinko roskan pihalta? Ruokkisinko lähimetsän siiliä? Venyttelisinkö kipeitä lihaksiani? Kuuntelisinko neuvoa? Ajattelisinko, kuvittelisinko, että Rakkaus voisi virrata, ihan vaan vapaasti virrata jokaisessa vastaantulevassa turjakkeessa ja jurpelossa? Niissäkin, joita kadehdin ja joille pullistelen?


Rosa Mustakokko

RECLAIMING PRIEST JA PRIESTESS –KOULUTUS

Suomen Reclaiming yhdistys järjestää kolmivuotisen englanninkielisen Reclaiming Priestess -koulutuksen Oulussa. Kurssi on tarkoitettu Reclaiming –noituudesta kiinnostuneille. Osallistujilta edellytetään täysi-ikäisyyttä, riittävää kielitaitoa, taustaa wiccasta, noituudesta, shamanismista tai ekospirituaalisuudesta. Kurssille osallistujien oletetaan hallitsevan noituuden perusteet, kuten meditaatio, elementit, perusenergiatyöskentely, visualisointi. Kurssi vaatii myös kykyä sitoutua koulutukseen sekä Reclaiming -tradition Ykseyden Periaatteisiin, johon sisältyy ajatus uskonnon ja poliittisen toiminnan yhdistämisestä. Suomen Reclaiming -yhdistys on oululaisten Reclaiming -noitien perustama yhdistys.

Reclaiming on Andersonien Feri traditiosta polveutuva, shamanistisen ja ekofeministinen noituuden perinne, joka kehittyi Reclaiming Kollektiivin toiminnan ympärille 1970-1990 luvuilla. Traditio kehittyy jatkuvasti, eikä sitä voidaan pitää lukkoonlyötynä uskomusjärjestelmänä tai organisaationa. Reclaiming -pappien ja -papittarien väliltä puuttu muodollinen hierarkia. Ykseyden Periaatteet allekirjoittavat ihmiset voivat kutsua itseään Reclaiming –noidiksi.
Kurssin opettajana toimii Raven Edgewalker, joka on Reclaiming –noita ja papitar. Ravenilla on viidentoistavuoden kokemus työskentelystä traditiossa. Ravenin opetuksessa korostuvat myös Feri –tradition vaikutteet, johon hän on perehtynyt useamman vuoden ajan, useamman Feri –opettajan johdolla. Raven on opettanut kotimaassaan Englannissa ja kansainvälisesti viimeisen kymmenen vuoden ajan, viimeksi Avalon Witchcamp –leireillä, Englannissa ja Reclaiming –yhteisön järjestämillä kursseilla Saksassa ja Israelissa.

Ravenin maaginen työskentely noitana keskittyy pyhän mysteereihin ja maagisiin yhteyksiin. Hän hyödyntää rituaalityöskentelyssään myös kokemustaan teatterista, draamasta ja symboleista luodakseen voimakkaan maagisen tilan. Raven on sitoutunut rakentamaan kestäviä maagisia yhteisöjä Isossa Britanniassa ja tukemaan niiden kasvua muualla maailmassa. Nyt Suomessa järjestettävän kurssin päämääränä on tukea Reclaiming –yhteisön muodostumista Suomeen. Raven tarjoaa tukea ja ohjausta myös yksittäisille noituuden harjoittajille.

Kurssi toteutetaan etäopetuksena erikseen sitä varten luotavassa keskusteluryhmässä, sekä kaksi kertaa vuodessa järjestettävinä intensiiviviikonloppuina (pe-su). Intensiiviviikonloput järjestetään Oulussa Hermola –talossa, Naisten Voimavarakeskus Sinnin tiloissa, joissa on myös yöpymismahdollisuus. Etäopetus alkaa lokakuun alussa ja ensimmäinen viikonlopputapaaminen on 30. 11. -2. 12. 07. Kurssi maksaa yhtä opiskelijaa kohden maksimissaan 24€/kk, mutta lopullinen hinta selviää osaanottajien määrän selvitessä. Ensimmäisestä viikonlopusta maksetaan paikanpäällä n. 15€/hlö, jatkossa viikonlopun hinta tulee sisältymään kuukausittaiseen 24 euroon.
Tarkempaa tietoa saat ottamalla yhteyttä yhdistyksemme sähköpostiosoitteeseen ja esittelemällä itsesi lyhyesti. Raven Edgewalker valitsee kurssille osallistujat hakemusten perusteella.

Suomen Reclaiming yhdistys
reclaimingfinland@gmail.com


Yhdistys ilmoittaa ei-lukevansa Ravenille osoitettuja ilmoituksia.

Yksinäinen lapsi

Pieni poika istuu pääpainuksissa rappukäytävällä ja nyyhkytykset tärisyttävät häntä. Kosketan varovasti olkapäätä ja näen kyyneleitä täynnä olevat silmät. Hetki sitten kuuluneet raivokkaat kiljahdukset ovat vaienneet ja hiljainen epätoivo näyttää vallanneen mielen. ”Mikä hätänä?”, kysyn, ”Onko kaikki hyvin?” Lapsi pudistaa päätään ja hankaa silmiään likaisilla nyrkeillä. Äiti lähti. Äiti suuttui. Ihmettelen hetken minne äiti on mennyt, kun yhtäkkiä myötätuntoni rohkaisemana lapsi alkaa itkeä uudestaan. Äiti ei välitä. Kukaan ei välitä miltä hänestä tuntuu. Hänellä ei ole yhtään ystävää uudella paikkakunnalla. Hän on täysin yksin ja pelkää mennä kouluun. Se valtava tuska, joka noiden sanojen takaa paljastuu, saa minunkin kurkkuuni puristavan tunteen. Onko todella niin, ettei ole ketään? Olemmeko kaikki yksinäisiä lapsia, jotka on jätetty rappukäytävään itkemään?

Minunhan pitäisi uskoa, että sisälläni on Jumaluus ja kokea, että olen turvassa minne menenkin. Yhdenkään uuspakanan ei periaatteessa tulisi tuntea itseään yksinäiseksi, onhan Jumala pakanoiden keskuudessa usein nähty luonnossa ympärillämme, vuodenkierrossa, alati vaihtuvissa vuodenajoissa ja ihmisen eri ikävaiheissa. Miksi siis tuntisin sisälläni hylätyn lapsen, joka itkee yksinäisyyttään? Miksi reagoin yksinjääneen lapsen hätään niin voimakkaasti? Huomaan kohdanneeni jotain olennaista omassa itsessäni tässä välikohtauksessa. Huomaan silitellessäni lapsen selkää lohduttavani myös itseäni.

Vaikka olenkin oppinut näkemään osan lapsuuteni tapahtumista siten, että ne ovat muovanneet minua perustavalla tavalla en ehkä ole ymmärtänyt, että nuo tapahtumat ovat aina osa itseäni. Huolimatta siitä, kuinka hyvin opin näkemään oman elämäni verkostona, kuinka ymmärrän syyt ja seuraukset sekä kipupisteet, jotka aiemmin ovat vaikuttaneet minuun alitajunnasta käsin, jäävät jotkut haavat haavoiksi. Ne arpeutuvat ja opin varomaan niitä, mutta ne tulevat olemaan osa minua. Minunkin sisälläni tulee olemaan ikuisesti pieni tyttö, joka istuu hylättynä rappukäytävässä. Kun olen väsynyt tai tolaltani tuo tyttö saattaa muuttua äänekkäämmäksi. En tule koskaan saavuttamaan buddhalaista valaistuneisuutta, sillä ajoittain tulen tuntemaan toivottomuutta ja pelkoa, lopun elämääni. Lohdullinen puoli asiassa on se, että enää tämä kaikki ei ole varjossa. Olen nyt aikuinen, eikä minun tarvitse antaa tuon lapsen hallita minua. Voin laittaa käteni senkin olkapäälle ja tarjota nenäliinaani kyynelten kuivaamiseen.

~Mari~

Kallistelua

Tasapainoinen tasoelämäni päättyi ego-ongelmiin. Adhaesit pavimento anima mea.

Näin se käy: vedän herneen nenään, koska koen, että minua on vähättelty ja minut on sivuutettu. Kysyn itseltäni, että miksi keksin tämän nimenomaisen tulkinnan, jollei sitä varsinkaan ole ilmaistu suoraan. Vastaan siihen, että vertaan itseäni ihmiseen, jota minä itse olen vähätellyt ja varsin karkeahkosti (yhteisistä egollisista pullisteluistamme johtuen). Tarkastelen viestiä nyt uudestaan ja tajuan, että minulle ojennetaan sovinnon kättä.

Arroganssini elää ja voi oikein hyvin, mutta ainakin minä olen tietoinen siitä. Toisekseen, koska tiedostan enemmän, minulla on enemmän valinnanvaraa. Valitsen Sovinnon Käden ja elämäniloinen pursuaminen jatkuu taas.

Hilipatipippan kullekin
Rosa MustaKokko

Kippis!

Kiitos rosa virkistävästä lomaltapaluuviestistä. Palasin juuri jurpottamaan yliopistotasanteelle ja nauroin tasanteille luvattoman kovaäänisesti. Ne jotka eivät olleet oivaltaneet olevansa yliopistotasanteella katsoivat pahasti. Kohotan kupillisen seisonutta ja vahvaa opiskelijakahvia kaikille tasanteille. Been there done that.