10. elokuuta 2007

Kallistelua

Tasapainoinen tasoelämäni päättyi ego-ongelmiin. Adhaesit pavimento anima mea.

Näin se käy: vedän herneen nenään, koska koen, että minua on vähättelty ja minut on sivuutettu. Kysyn itseltäni, että miksi keksin tämän nimenomaisen tulkinnan, jollei sitä varsinkaan ole ilmaistu suoraan. Vastaan siihen, että vertaan itseäni ihmiseen, jota minä itse olen vähätellyt ja varsin karkeahkosti (yhteisistä egollisista pullisteluistamme johtuen). Tarkastelen viestiä nyt uudestaan ja tajuan, että minulle ojennetaan sovinnon kättä.

Arroganssini elää ja voi oikein hyvin, mutta ainakin minä olen tietoinen siitä. Toisekseen, koska tiedostan enemmän, minulla on enemmän valinnanvaraa. Valitsen Sovinnon Käden ja elämäniloinen pursuaminen jatkuu taas.

Hilipatipippan kullekin
Rosa MustaKokko

Ei kommentteja: