Rituaali

Puhdistaudun. Karkotan kakkiaiset ja ilkikurikkaat mielikuvitusoliot, pelon, vihan ja ynseyteni. Sitten luon kehän. Ferillinen kehä luodaan hengittämällä ja se on oma lukunsa. Sinetöin tämän tilan, ettei huolella putsattuun paikkaan aikaan tupsahda yllättäviä vierailijoita. Mielikuvituksen harjoittaminen vaatii kurinalaisuutta. Siksi sinetöinti. ”Maasta, joka on sinun ruumiisi; Ilmasta, joka on sinun henkäyksesi; Tulesta, joka on sinun myötätuntosi lämpö ja vihasi polte; Sinun elävän Kohtusi Vesien kautta; niin Ylhäällä kuin Alhalla.”

Kehä on kutsuttu.

Olen maailmojen välissä ja kaikki, mikä on maailmojen välissä voi muuttaa maailmoja. Korostaisin tätä.

Kutsun Vartijat. Tila tuntuu pieneltä niiden valtavaan kokoon verrattuna.

Kutsun Matroonaa rummuttaen ja laulaen. Kutsun hänet itseeni ja kasvan kilometrien korkuiseksi, ääneni muuttuu. Kasvatukseni on vielä kesken, mutta pystyn jo hetkisen sietämään tätä salamointia, tätä Tähtienergiaa tanssien, laulaen, villiintyen.

Mitä muutosta tahdon, mitä mansikoita hillota? Ei, minä en tyydy korvikkeisiin! Minä haluan maljallisen mesimarjoja kermavaahdolla.

”Malta” kuulen Matroonan sanovan minulle ja minä lisään hänen äänellään: ”maistele rauhassa tätä elämää.” Tähän ylelliseen saliin, tämän olemisen muodon keveyteen, Hänen hovinsa loistoon, luulisi voivan ja haluavan paeta, mutta minäpä en tyydy korvikkeisiin.

Minä haluan paratiisin nyt, silmät auki auringonvalossa, Mozartin soittaessa ja pääskysten kirkaistessa.


Rosa

Askartelua

Sää on kertakaikkiaan liian kaunis ja lisääntymään valmistuvan luonnon tuoksu liian imelä, että jaksaisi ihan vain ihastella elämän keveyttä (kuu skorpioni). Antakaahan mielenne askarrella näiden Varjopentaakkeleiden parissa ja löytäkäätten omanne. Siitä sitten voi ninjailla suomalaiskansallisessa eetoksessa kohti juhannusta. Maltilla sitten sen latautumisen kanssa, se kestää, mutta toimii.


Terveellisin terveisin
Ruusu Piikki

ps. Erehtyipä eräs valopää läheinen kysymään minulta, että miksi pitää valita joku eksoottinen, ulkomaalainen ja vieraskulttuurinen systeemi. Tämä koski itämaista tanssia ja ehdotin, että ajatteliko kysyjä minun todellakin kiinnostuvan suomalaisista kansantanhuista. Ei ajatellut. Tämä kysymys on esitetty myös Ferin ja kabbala kiinnostukseni suhteen ja eksoottisuutta vieroksuva unohti sujuvasti itse hurahtaneensa itämaisiin kamppailulajeihin, itämaiseen filosofiaan, estetiikkaan ja joogaan, joka sekin, kappas vaan tulee kaukomailta. Kun jäin silläerää hämmästykseltäni sanattomaksi ajattelin siis tarjota ninjaa. Silvuplee sano.

Tosi magiaa

Yleiseen länsimaiseen käsitykseen terveestä ihmisestä kuuluu, ettei hän usko magian olevan totta. Termi todellisuus taas yleensä jätetään näppärästi määrittelemättä tai sellaisiksi lasketaan jollakin tavalla kouriintuntuvat kohteet, joihin esim. voi kolauttaa päänsä tai joille voi istua. Näin länsimainen yleinen arkiajattelu (what ever) ei sisällytäkään yllättäen todellisuuden prinsiippiin semmoisiakaan arvostamiaan ilmiöitä kuten älykkyys, suunnitelma tai oivaltaminen. Nuo kaikkihan todellistuvat, kun ihminen käyttää mielikuvitustaan, mutta mielikuvitus sinällään määritellään epätodeksi, saduksi. No, jokainen kohdallaan kuitenkin kokee nähneensä unta tai oppineensa tai miltä päänsärky tuntuu. Missä menee toden ja sadun raja?

Ei missään.

Magia kuuluu näihin yleisesti uskottuihin epätodellisuuksiin, vaikkakin täysin väärin perustein. Ensinnäkin monikaan arkiajattelija, mikä heille anteeksi annettakoon, ei ole koskaan vaivautunut ottamaan selvää, mitä magia on. Niinpä he eivät tunne sitä yleisintä: jonka mukaan magia on ihmisen kyky muuttaa tietoisuutensa tilaa tahtomallaan tavalla. Tässä vaiheessa on pihalla moni pakanamaan kartallekin paikannettu henkilö, mikä heidän kohdallaan ei olekaan enää anteeksiannettavaa ja mikä johtuu vain siitä, etteivät he harjoita ruumistaan, mieltään, mielikuvitustaan ja eli maagisia kykyjään. Totta kyllä on, että kullakin on enemmän tai vähemmän lahjakkuutta mielikuvitteluun, mutta sekin on taito, joka karttuu ja monipuolistuu harjoitettaessa.

Johtuu ilmeisesti siitä, että tämä meidän yhteinen perisyntimme: länsimainen ajattelu (what ever) vammauttaa meidät magiaan tutustuneet alitajuisesti suhtautumaan siihen kuten harmittomaan satuun. Niinpä sitten esiintyy näitä itseriittoisia, mutta uteliaita henkilöitä, jotka lähtevät soitellen sotaan: kokeilevat kaikenlaista ja antavat piut paut henkistä terveellisyyttä tai mielen vakautta vaaliville varotoimille. Miksi? Luultavasti laiskuuttaan tai siksi, etteivät he usko, että magia toimii. Olen kuullut väitteitä, ettei kehää tarvitse luoda, väitteitä, ettei sisustyötä tarvitse tehdä, väitteitä, ettei tarvitse harjoitella säännöllisesti, välinpitämätöntä suhtautumista puhdistautumisiin tai maadoittumisiin, jumalenergian posessoimisesta puhumattakaan. Suomessa ei juurikaan ole tarjolla alan perinnetietoa, ei opettajia opettamaan ja vaatimaan kurinalaista harjoittelua, mutta mikä vaarallisinta: puuttuu nöyrä asenne omaa mielikuvitusta ja sen voimaa kohtaan.

Magia on paras ja halvin keino parantaa itsensä (mistä ikinä -), suosittelen sitä lämpimästi. Sen sijaan en suosittele penikkamaista egostelua ja kummallisilla kokeiluilla patsastelua. Pysyäkseen terveenä soisi noudatettavan niitä annettuja ohjeita: sinä et tiedä kaikkea. Sinä et tiedä oikeastaan paljoakaan, etkä todellakaan enemmän kuin sen kirjan kirjoittanut klassikko.

Enkä tiedä minäkään, mutta opiskelen.


KokkoRosa