Kesävisa, osa II

Oikeastaan tämän kirjoittaminen kuuluisi Marille, kaikki kunnia siis hänelle, mutta hän on keskellä Savolaista viidakkoa keskustelemassa haltioiden ja menninkäisväen kanssa. Sitten visailuun:

Mikä on muisto?
Lisähämmennyskysymys: uskotko muistoihisi?

Tätä voi pohdiskella myös lukemalla Crowley -sedän Magick Without Tears kirjan kappaleita jälleensyntymästä.


Rosakko

Kesävisa, osa I

Mikä osa sinusta on vastuussa: ruumiisi vai muistosi?


Ai, että mitenkä tähän päästiin? Foucaultistapa tietenkin ja erinäisistä sci-fi pohdinnoista, ettäjotta jos ihminen tai noin ihminen, olisi kuolematon, muttei mutatoitumaton, että loppuisiko se vastuu siinä vaiheessa (missä?) kun olisi mutatoitunut alkuperäisestä aivan muuksi. Päädyn jostakin intuitiivisestä syystä symppaamaan käsitystä, että vastuu asuu (saa nauraa) muistoissa. Että se on sitten voi-voi hirmuhallintojen tukijat, fundiskapitalistit ja sortajasuvut.


Rosa Kokko, realistiokkultisti

Kevyttä kesälukemistoa

Nyttei sitten ole yhtään hengellinen tai philosophinen viilinki, enemmänkin elämä näyttäytyy älyllisenä kuin suomalainen kesäteatteri, mutta lainasin iltalukemiseksi Jacques Derridaa, koska hänellä on hyvä etunimi. Joku sanoi, että ao. kielipelimiehen teksti on vaikeaa, mutta niin minulle sanottiin muinoin myös Foucaultista ja Whiteheadistakin. Kokemukseni on, ettei sivuhuomautuksia toimittaneiden jorinoita kannata käyttää varsinaisen viisaan tekstin (what ever) korvikkeena. Jos niin, epäpätevien välikäsien määrä kasvaa ja samalla eksponentiaalisesti väärinymmärrettyjen tulkintojen määrä. Yritän vakavien velvollisuuksien ohella siis sivistyä ja saada paritettua pari neiteseellistä neuronia keskenään.

Muutenottaen, olisi kiva saada palautetta, kuulla lukijan äännähdystä. Mikä on sinun mieli-filosofia-kesä-magia-hupi-okkultismi-shamanismi-kesä-tms.-lukemisesi? Tai olisi, jos olisi aikaa? Tai oli justiinsa?


Rosa

Orjailua

Sen sijaan, että olisin lenkillä, syön salaa loput jäätelöt ja lueskelen Epictetuksen Ojennusnuoraa:
”XIV 2.
Jokaisen valtias on se, jolla on valta, joko hankkia niitä, mitä hän tahtoo tai poistaa luotansa, mitä ei tahdo. Joka siis tahtoo olla vapaa, älköön tahtoko, älköönkä välttäkö mitään, mikä on muiden vallassa. Ellei niin tee, joutuu ehdottomasti orjaksi.”

Vapaus on siis tahdon asia. Epictetuksen mukaan valitsen tahtomiseni ja tahdon valita oikein. Oukkei, makustelen tätä samalla, kun mietin pidänkö salmiakkirouheesta vaniljajäätelössä. Olen sekoittanut sen puolisulaneeksi mössöksi ja annan makuhermoistani singota tietoja aivoilleni. Tahdonko lisää tätä mustavalkoista suolaisenmakeaa?

Epictetus tässä haastaa minut myös miettimään, niitä asioita, joiden suhteen eittämättä olen orja, tai ainakin orjallinen. Olenko aiheuttanut oman orjuuteni ihan itse, valitsemalla väärin? Minun vallassani oli mennä pakastimelle ja annostella sille noin lautasellinen laktoositonta. Minun vallasani oli myöskin olla menemättä lenkille ja jäädä nautiskelemaan hetken hiljaisuudesta. Toisaalta eräät henkilöt tietävät odottaa, että heitä odottaisi ansaittu annos maitoista mannaa. Ansaittu, sillä he ovat toimittamassa ja arvioivat saavansa palkkion. Jota minä nyt tässä vedän napaani. Orjuuttako persouteni minua vai olenko vain vapaa nauttimaan aisti-iloja?

Orjuutanko itseni sillä, että välttelen äänekkäitä suuttumuksen ilmaisuja vai valitsenko vapauden ottaa ne vastaan vaieten ja esittäen katuvaa? Koska minua myös kyllästyttää olla mielitekojeni vietävänä, lupaanpa tässä samalla, näin julkisesti, olla viikon karkkilakossa ja

kipaisen lähikauppaan ostamaan pesueelle herkkuja.


Rosa Rugosa
ps. Epictetus oli orja.