PLATEAU

Luetteloin alla erilaisia omakohtaisesti koettuja tasannemalleja.

JURPOTUSTASANNE
Kökötät jähmettyneenä johonkin asentoon, vielä senkin jälkeen, kun jäseniäsi pistelee. Yrität jurpotustasanteellasi kerjätä huomiota. Myötätunnon sijaan lähimmäiset ärtyvät ja väistelevät sinusta huokuvaa itsesääliä. Jurpotustasanne loppuu, kun alat tympimään itseäsi. Naama peruslukemilla.

TOIMINTATASANNE
Pakenet tietoisuutta tasanteeslla olemisesta hyppäämällä toiselle tasanteelle. Huomaat olevasi taas tasanteella ja hyppäät toiselle tasanteelle. Huomaat olevasi taas tasanteella ja hyppäät taas tasanteelle. Tylsistyt siihen, että kaikki on hyvin hermeneuttista. Naama epäuskoisessa virneessä

KYPSÄ TASANNE
Olet jo kokenut sen verran raskaita ja livettäviä rinteiden kapuamisia, että osaat ottaa tasanteen lepäämisen kannalta ja arvostaa sitä. Tiedät, ettei tämäkään tasanne kestä kovin kauaa, siksipä nautit elämästä: syöt mansikoita ja kermavaahtoa. Pukeudut näyttävästi ja tanssit pöydällä. Naama loistaa kuin Naantalin aurinko. Tasanne loppuu ego-ongelmiin.

YLLÄTYSTASANNE
Odotit eteneväsi, mutta huomaatkin edenneesi odotushuoneeseen. Aavistelet, että tulet seuraavaksi avaamaan hammaslääkärin oven. Avaudut tästä ystävällesi, joka pyytää sinua pukeutumaan näyttävästi ja tanssimaan pöydällä. Tämän jälkeen lohdutat ystävääsi, joka yllättäen on juuttunut hammaslääkäritasanteelle. Naama ymmyrkäisenä sekä hämmästyksestä, että laulamisesta samalla, kun tanssii pöydällä. Tämäkin tasanne loppuu ego-ongelmiin.

EPÄTOIVOINEN TASANNE
Odotat, että edes jotain tapahtuisi. Mitään ei tapahdu. Yksikään invo ei kolahda ja kynttilät ovat loppu. Koska sinulla on tylsää, teet kokeeksi magiaa, jotta näkisit keijuja, menninkäisiä, haltioita ja tonttuja. Näet keijuja, menninkäisiä ja haltioita. Tämä on vaarallisin tasannelaji ja se sattuu yleensä aloittelijoille. Naama keskittyneessä tai pelokkaassa irveessä.

EPÄUSKOINEN TASANNE
Annat periksi sille, ettei nyt oikein huvita, ole aikaa, et jaksaisi, eikä kiinnostaisi harjoitella. Sinusta tuntuu siltä, että on aika tehdä jotain muuta. Teet muuta. Vähän ajan kuluttua mänty tai männinkäinen jututtaa sinua lähimetsässä, kun olet kotiutumassa tupperwareiltamista kääretortunjämät repussa. Palaat ärtyneenä Ferisorvin ääreen. Naama väkinäisessä hymyssä.


epävakavikko
Rosakko
rosoin, rämein ja revittelyin

Ferin jumaluudet

"Goddes Giving Birht" Norman E. Masters
Alussa ei ollut mitään ja kaikki tiivistyi yhteen potentiaaliseen pisteeseen. Musta aukko oli täynnään tyhjyyttä, eikä aikakaan edennyt, vaan lepäsi sykkyrällä kietoutuneena pituuteensa kuten kantasolun kromosomit toisiinsa. Sitten se itsestään hedelmöittyi, simsalabim! ja alkoi laajeta! Tätä edeltää Tähtijumalattaren hekumallinen rakastelu peilikuvastaan luomansa jumaluuden kanssa. Kas, kun avaruuden musta pinta kaareutui, heijastellen Quakoralinan kauneutta, eikä hän enää halunnut olla yksin.

Tähtijumalattarella on monta nimeä, mutta ensi- ja viimekädessä hän on se kosminen kohtu, johon kaikki palaa ja josta kaikki ilmenee.

Syntyi aika, purskahdus nopeaa valoa, hillitön kuin ukkosmyrskyssä säikäyttävä salama. Kiitäessään avaruuden äärettömässä ajassa tämän valonnopeuden kiihtyvyys aiheutti pienen paineen, vastuksen sen edetessä ja tämän paineen tiivistämää energiaa on kaikki, mikä on. Ei ilman valoa, ei ilman kiihtyvyyttä, ei ilman paikkaa. Sillä joka ikinen molekyyli koostuu hiukkasista, jotka ovat vain hillittömän nopeasti etenevää valon tanssia. Tähtijumalataren synnyttämä valo tilassa jatkaa matkaansa. Babalon pursuaa sylistään, syöttää itseään kuin imettävä äiti.

Dian-y-Glas ja Nimue kuhertelevat tämän alkukantaisen rakastumisen kannattelemina, keksien seksileikit yhä uudelleen ja uudelleen. He ovat nuoria, iloluontoisia ja arvaamattomia keijukaisia. Heidän naurunsa tarttuu ja mutta niin tarttuu heidän surunsa armottomuuskin. He kylvävät sydämeesi siemenen, josta versoo viattomuuden Mustan Sydän.

On hiostavan kuuma. Katselen ihokarvat pörhölläni mereltä nousevaa myrskyä. Taivas on mustelman sinen ja meri miltei musta. Yhä yltyvä aallokko pirstoutuu valkoisena harjaksena valtavaa, tornimaista rantakalliota vasten, jota kultaa rannikolta paistava auringonvalo. Salamat välähtelevät ja lokit kirkuvat. Siinä silmieni edessä Mari ja Twr keskustelevat kiivaasti ja minä toivon, että ehdin sisälle suojaan, ennen sateen alkua. Kädelleni lennähtää leppäkerttu ja olen kompastua eteisen lattialla hirvensarviin. Hostelin seinä saa kohta uuden kitsikkään koristuksen.

Voimalaitoksen kanavan vesimassa valuu mustana ja vahvana. Sen virta pitää hengissä tämän kaupungin. Pakkaspäivinä Anna höyryää koristamaan kanavanvarren koivujen paljaita käsivarsia, sillä se virtaa aina sulana. Arddu kurottaa kuolonkankeutensa ikkunan kuurankukkiin. He ovat ikivanhoja, pelkkää ilmaa tai poltetta. Jäätävä virta suonissa tai paljaana kalahtava askel.


Rosa