Luovuttamislista

Listaan tähän valheita, joihin olen uskonut ja jotka ovat ohjanneet käyttäytymistäni. Ne eivät toimi, selitä maailmaa, mutta oikeuttavat usein erilaisia patologioita.

Feminismi: 

koko elämäni ajan olen toteuttanut feminismin varjolla transmiehuuttani. Ympärilläni ihmiset ovat huomanneet tämän aikoja sitten ja erityisesti miehet ovat reagoineet sisäisen homopeikkonsa heijastelulla. Toki, toki se tarkoittaa kauhunsekaista ihailua, mutta käy harvoin käsi kädessä seksin ja suhteilun kanssa. Eikä minua ole yrityksistäni huolimatta hyväksytty Veljeskuntaan. Feminismi on mainio osoitus poliittisesti käyttökelpoisista käsitteistä, jotka ovat identiteettitasolla tuhoavia. Pointterini ei ole se, että pärjäisin tasa-arvoisesti sukupuolestani huolimatta ja pälä-pälä, vaan se, että inhoan naiseuttani ja feminismi on estänyt minua tehokkaasti työskentelemästä tämän syvän vammani kanssa. Henkilökohtainen on poliittista, MOT.

Manipuloimattomuus 

on keskeinen osa ikiomaa vapauden teologiaani. Enemmistö ihmisistä olettaa tulevansa manipuloiduiksi ja kokee vastuun ja vapauden tarjoamisen välinpitämättömyytenä ja hylkäämisenä. Enemmistö ihmisistä ei myöskään ole vapausorientoitunutta, vaan haluaa tulla sidotuksi mahdollisimman monin suhtein erilaisiin valhematrikseihinsa. Ja mitä lähemmäs päästän ihmisiä, sitä voimakkaampi on jännite vapauden ja manipuloimisen välillä. Kysyn itseltäni, tuleeko minun kantaa vastuuta tästä ihmisestä? Onko hän läheiseni, lapseni? Ruokkiiko tämä suhde minua vaiko vain kuluttaako se? Ja katkerinta on, että jos ihminen on kovin kiintynyt matriksiinsa niin irrottautumalla hänen pelinsä säännöistä saan vastaani yleensä silmittömän raivon. Vapaudestani on tullut vankilani. Miksi en siis rapsauttaisi ratsupiiskallani, jos sitä minulta kerjätään?

Vähättelen 

aikaansaamisiani, kykyjäni, eritoten habitustani olen hellinyt pelkoani, etten tulisi kuulluksi, etten kohtaisi ketään, joka on myös valhe sinällään. Olen kuvitellut tasa-arvoisia ystävyyssuhteita tai rakkaussuhteita 25 Watin ihmisten kanssa ja itseäni vähättelemällä luonut valheellisen kuvan itsestäni ja heistä. Kun sitten olen luottamuksen herätessä pikkuhiljaa kuoriutunut villapaitateltoista, äidillisyydestä tai takapulpetin tarkkailijan roolista niin, olen menettänyt suhteeni näihin 25 Watin ihmisiin. Para on vahva voima suomalaisessa kulttuurissa vieläkin, aikoinaan me tiedostimme sen, mikä teki kateudesta käyttökelpoista. Nykyään se on moralistin häntä joka heiluttaa koiraa. Olen ollut itsetuhoinen kuvitellessani tuttavuuden suojan kateudelta, mutta varjomateriaaliani olen tietenkin näin kaivanut esiin. Tästedes yritän hyväksyä sen, että avaudun vain 100 Watin seurassa ihastuneena ja ihastellen.

Kunnianhimoni 

on vain ruokkinut ylenkatseen pentaakkeliani (gilded), eikä kuvitelmistani huolimatta tuottanut minulle mitään maallista hyvää. Kunnianhimo siis ei olekaan sama asia kuin menestys, sillä monet menestyneet patsastelijat ovat suuria keskinkertaisuuksia, joiden pienin yhteinen nimittäjä on systeemin täystehoinen hyväksikäyttö, eli manipulaatio. Enimmäkseen edelleenkin ylenkatson moista ja edelleenkin olen ilman menestyksekästä uraa, vankkaa taloutta, kolleegioverkostoa ja rikastuttavia syrjähyppyjä. Nämä tylsät, epäintellektuellit keskinkertaisuudet tekevät eittämättä jotain todella oikein. Lisäksi kunnianhimoni on minulle mainiosti sopiva lieka, joka sitoo minut toteuttamaan jonkun muun päämääriä, muka ominani sen toivossa, että saisin palkinnon, rakkautta tai muita menestyksen sivutuotteita.

Joustaessani 

aina tilanteiden ja ihmisten tarpeiden mukaan, olen pikkuhiljaa rapauttanut rajani. Joustamisella on paikkansa myrskyssä ja joskus pitää venyttää jaksamistaan, sysiä omia tarpeitaan tuonnemaksi jne. Jos kuitenkin oletan, että anteliaana ja nöyränä lähimmäisenä muut automaattisesti huomaavat, että tulee minunkin vuoroni saada huomiota, apua ja tilaa, olen väärässä. Vaikka kasvattajana mainostankin usein kivaa valhetta, että vapauksia saa, kun kykenee kantamaan vastuunsa, ei Aikuisten Oikeassa maailmassa ole ensimmäistäkään vapautta annettu, vaan se on aina otettu. Sama koskee rajojani: maassa on aina armeija, joko oma tai vieras. Enkä totisesti haluaisi luovuttaa itsenäisyyttäni jonkun ulkopuolisen käsiin.

Sanottakoon, että pitäydyn edelleen vapauden teologiassani ystävieni suhteen. Edellytän myös täyden tehon hehkuttaamista ja ismi-vapaata, rehellistä kohtaamista sillointällöin, puolintoisin, vuoroinvieraissa ja ettolis kivaa, kevyttä sekä kiintoisaa. Kiitos teille, se myös on mahdollista.

Terveellisin Terveisin,

TransRosa