Loputon aallokko rannoillani,
laineiden laulu ja vaahtopäät.
Suolaiset tyrskyt heittävät,
kallioille mustat lätäköt,
kuin kosteat silmät kivenkoloihin.
Lokkien lento ja kiitävät pilvet,
valkoisina varjoina sielussani.
Horisontissa tervattu vene,
ja airojen kitinä iltatuulessa,
varjoisa lahti odottamassa.
Souda, souda veneelläsi,
Heitä ankkurisi poukamaan,
Olen tutkimaton saari, vieras manner,
Odotan löytämistäni kuin
koskematon hiekka jalanjälkiäsi.
Valkoinen koivun runkoni,
Saaren sydämeen johtava polku,
ja sen punaisena hehkuvat kanervat.
Ei venevajaa tai paikkaa nuotiolle.
Ainoastaan ratkaisematon salaisuus.
-Mari-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti