Valon jälleensyntymä

Näin joulun alla lienee pakanallisen soveliasta kirjoittaa muutama sana valosta. Omassa ajattelussani valo kytkeytyy kiinteästi uskonnolliseen maailmankuvaani. Tahtoessani voisin milteipä määritellä uskonnon kuten herra Conchis kirjassa Jumalten Naamiot: “Uskonnollinen vaisto on itse asiassa kykyä määrittää, miten tilanteet syntyvät, millaisia ne sitten ovatkin”. Tämä tulkinta uskonnosta on mielestäni äärimmäisen mielenkiintoinen.

Jos oletetaan, että todellisuus rakentuu tekemistämme tulkinnoista ja havainnoista, kaikki informaatio, jota maailmasta keräämme on vain mielikuvien, vaikutelmien ja tulkintojen virtaa. Havaintomme ei missään tapauksessa ole ‘totta’ sillä tavoin kuin usein erehdymme luulemaan. Tietenkin tunnemme, kuulemme, näemme, maistamme ja haistamme, mutta kaikki aistimme ja niiden kautta havaintomme ovat sidottuja ymmärrykseen. Voitaisiin jopa ajatella, että jumala on tuo ymmärrys, ominaisuus, joka mahdollistaa ajattelun ja sen kautta tulkinnan. Ilman ymmärrystä emme olisi edes eläimiä, sillä aistiemme aivoihin välittämä tieto ei järjestyisi millään tavalla. Ei ihme, että useissa kulttuureissa ajatellaan, että Jumala edustaa totuutta tai tietoisuutta tai vähintäänkin on luonut ihmiselle sielun, yksilöllisen olemassa olon prinsiipin.

Jokainen tulkinta tehdään käsillä olevasta tilanteesta. Pystyäkseen oivaltamaan, että on olemassa jonkinlainen tilanne, tarvitaan kyky oivaltaa että on itse olemassa. Mitä muuta sielumme on kuin sarja oivalluksia, kokemuksia ja tunteita omasta olemassa olostamme? Ilman valoa mustan avaruuden äärettömyydessä Tähti Jumalatar ei olisi kyennyt näkemään omaa kuvajaistaan, ymmärtämään että oli olemassa. Orastava itsetietoisuus kumpuaa halusta katsoa peiliin, koska pimeydessä on syttynyt ajatus valosta. Ajatus siitä, että on olemassa on luonut ensimmäisen tilanteen; itse on asettunut suhteeseen johonkin muuhun, joka edustaa ei - itseä. Valo tai tietoisuus tarjoaa mahdollisuuden heijastuksen syntymiseen, mahdollisuuden näkemiseen, ymmärtämiseen –mahdollisuuden olla jumalan kaltainen.

Itsen asettuminen suhteessa itseä ympäröivään maailmaan on tietoisuuden ytimessä. Ainoa asia, josta voimme kerätä totuuden mukaista tietoa on oma itsemme, sillä me itse olemme kaiken ajattelumme alku- ja loppupiste. Me havaitsemme ja me teemme tulkinnan, ei kukaan muu. Ellemme ymmärrä itseämme, emme ymmärrä omia havaintojamme ja tulkintojamme. Oppiessamme tuntemaan itsemme pystymme ymmärtämään miten tilanteet joihin joudumme ovat syntyneet, miksi ja miten olemme tilanteessa ja miten tilanteen ymmärrämme. Pystymme sormeilemaan elämämme rukousnauhaa tietäen, että kymmenen ketjussa olevan helmen jälkeen tulee yksinäinen helmi, siksi, että tuolla helmellä on tarkoituksensa ja paikkansa nauhassa.

-Mari-