Oletko ikinä miettinyt illalla, mitä tulit syöneeksi lounaalla? Saatat hyvinkin muistaa missä söit, keiden kanssa ja millainen tunnelma oli lounaalla. Se ainoa asia, jota et tahdo saada palautettua mieleesi on ruokalaji, minkä söit. Luultavasti se ei ollut pahaa, sillä muistaisit sen silloin, mutta ehdottomasti lounas ei ollut herkullinen, koska muistaisit sen siinäkin tapauksessa. Lounas ei ollut mitenkään merkittävä.
Tämä lounas vertaus pulpahti mieleeni miettiessäni omaa työskentelyäni. Opin tämän esimerkin hienolta ihmiseltä, mystikolta ja opettajalta, joka saattui olemaan katolisen kirkon pappi. Tällä esimerkillä hän halusi kertoa minulle, miksi näkee säännöllisen uskonnon harjoittamisen (tässä tapauksessa kirkossa käynnin) ihmiselle tärkeänä. Ihmisen keho tarvitsee ruokaa ja tulee ravituksi, vaikkei illalla muistaisikaan mitä ruokaa söi luonaaksi. Ihminen tietää syöneensä koska ei ole nälkäinen. Myös sielu tarvitsee ruokaa ja tulee ruokituksi, vaikka uskonnon harjoittaminen olisikin tasapaksua eikä herättäisi suuria tunnekuohuja.
Mielestäni tämä esimerkki kuvaa erinomaisesti myös omaa noituuden harjoittamistani. Feri harjoitteluun kuuluvat päivittäiset harjoitukset ja joka päivä ei voi saavuttaa huippukokemusta. Huippukokemukset ovat ikäänkuin palkintoja, joita voi saavuttaa työskentelemällä pitkäjänteisesti. Toki yhteyden Jumalattareen voi kokea ilman harjoitteluakin, mutta uskon 'henkisten lihasten' kehittämisen auttavan asiaa.
Joinain ajanjaksoina harjoittelu on kaurapuuroa, jota syödään vain ja ainoastaan siksi, että se on terveellistä. Tiedän tarvitsevani harjoittelua ja tiedän, että se on terveellistä. Valehtelisin, jos väittäisin nauttivani joka ikisestä meditaatiosta, jonka suoritan. Huomattuani miten vastaanhangoittelun jälkeen löydän taas tekemisen ilon päivittäisissäkin rutiineissani, olen oppinut luottamaan siihen, että harjoittelu kantaa minua. Luotan siihen, että Jumaluudet ovat jossain, luotan siihen, että tekemisen ilo syntyy uudelleen, luotan siihen, että sieluni saa ravintoa, vaikka tekisinkin harjoitukset toisinaan jopa vastentahtoisesti.
Toisinaan noidanpadassani on siis kaurapuuroa, mutta vain siksi, että se on terveellistä.
~Mari Tornio~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti