Noituus ja virtahepo

Tommy Hellstenin ansioista kristillisestä ihmisestä tuli läheisriippuvainen henkilö. Ymmärrän väitteeni hieman kärjistetyksi ja provosoivaksi, mutta en voi hillitä tarvettani kärjistää asiaa, sillä kärjistys tuntuu jopa liiankin osuvalta!

Läheisriippuvuutta voidaan määritellä esimerkiksi seuraavalla kuvauksella: ihminen kadottaa omat ja toisten ihmisten rajat ja ottaa kantaakseen muiden huolet ja murheet sekä pyrkii miellyttämään kaikkia. Jos käännämme ajan viisaria taaksepäin samainen kuvaus olisi heijastanut vuosisadan alun naisihannetta, silloin kun suomalaisen yhteiskunnan selkärankana vielä oli evankelisluterilainen usko.

Naisenhan tuli olla ennen kaikkea nöyrä, ahkera ja pyyteetön. Jos joku löi, piti kääntää toinen poski, sillä kosto ei kuulunut kristilliseen moraaliin ja luultavasti lyönti oli ansaittu. Itsestään ei saanut pitää turhaa melua, sillä ylpeys ja kerskailu olivat kauhistus. Ihmisille tehtiin niin kuin itselleen haluttiin tehtävän ja maan hiljaiset ja nöyrät perivät valtakunnan.

Toista on tänä päivänä, jolloin ne, jotka vielä kipuilevat tämän vanhanaikaisen naisihanteen kanssa saavat diagnoosin ja läheisriippuvaisen ihmisen leiman otsaansa.
Mediassa puhutaan liiallisesta kiltteydestä, kiltteydestä kipeistä naisista, virtahevoista olohuoneessa, käsittelemättömästä vihasta ja häpeästä. Se mikä ennen oli hyve on nyt sairaus.

Ferissä tavoitteena on muodostaa yhtenäisyyden tila, jossa ihminen on yhteydessä omaan Jumaluuteensa ja ympärillä olevaan maailmaan. Maailmankaikkeus nähdään verkostona, jossa kaikilla teoilla on vaikutuksensa, jotka etenevät läpi verkoston vaikuttaen yllättävillä ja monimutkaisilla tavoilla. Siksi tekoja tulee punnita huolella ja jokaisen tulee kantaa vastuu teoistaan. Keskiössä on pyrkimys harmoniaan, Feri-noidan tehtävänä on pyrkiä luomaan tasapaino sielun, mielen ja tunteiden välille. Ihminen, joka on aidosti läsnä ja yhteydessä muihin ihmisiin ei pysty olemaan muuta, kuin terveesti itsekäs. Hän ei kuitenkaan pysty olemaan itsekeskeinen, sillä hän näkee yhteyden itsensä ja maailman välillä.

Vaikka Feri vaikuttaisi äkikseltään puoltavan äärimmäisen itsekeskeistä ideologiaa niin ei ole. Kyseessä on synteesi muista välittävästä asenteesta ja nykyajan hedonistisesta ja itsekkyyttä ihannoivasta ihmiskuvasta. On helppo huomata, että ihmiset voivat huonommin kuin koskaan tässä 'terveesti itsekkäiden' yhteiskunnassa. äärimmäinen itsekeskeisyys on ajanut ihmiset erillisyyteen, yksinäisyyteen ja narsismiin. Mielestäni niitä, jotka vieä yrittävät auttaa muita ei tarvitsisi leimata sairaiksi.

On siis enemmän kuin ironista, että median avulla syyttävä sormi kohdistuu jälleen kerran niihin naisiin, jotka toteuttavat vuostuhantista kristillistä naisihannetta. Ei riitä, että nämä naiset jo muutenkin painiskelevat ollakseen riittävän kilttejä, nyt heidän käytöksensä on medikalisoitu. Jos ajatellaan Feri-synteesiä kahden ääripään välillä, kiltteyden ja itsekkyyden, voidaan puhua lentokoneessa olevista turvallisuus ohjeista. Vanhempi laittaa happinaamarin ensin itselleen ja vasta sen jälkeen lapselleen. Miksi? Varmistamalla oman hapensaannin, aikuinen varmistaa paremmat mahdollisuuden auttaa lasta. Varmistamalla oman energiansa riittämisen, ihminen voi auttaa muita.

Noituus ja virtahepo eivät siis kuulu yhteen, sillä itsensä syyllistäminen ja diagnoosin taakse piiloutuminen eivät kuulu Feriin. Sen sijaan Ferissä ensimmäinen askel otetaan tunnustamalla, että on elänyt vuosia, ehkä jopa vuosikymmeniä yhteiskunnan ja oman mielen luomien illuusioiden vallassa. Tunnustetaan, että kiltteyden takana on raivokas, katkera, turhautunut ja täynnä vihaa oleva ihminen, jonka tekisi mieli kirkua ja aivan syystä. Median omakseenottama energia ei suinkaan valu tyhjiin, vaan se sitaoutuu kaikkeen siihen negatiiviseen, jota kiltti ihminen ei koskaan saa ilmaista. Ferissä tämä energia pyritään vapauttamaan.

Kaikki te, jotka epäilette olohuoneessanne oleskelevan virtahepoja, norsuja tai sarvikuonoja huutakaa, kirotkaa ja itkekää, kunnes olette valmiita muuttamaan itseänne ja muutoksen kautta kasvamaan täyteen mittaanne, auttamaan apua tarvitsevia.