Toisaalta kuulin juuri, että kirjoittamiseni on arroganttista paskaa, minkä aionkin ottaa henkilökohtaiseksi rakennuspalikakseni (arroganssin osalta: paska on kunkin itsensä määriteltävissä ja sitäpaitsi se lannoitaaa). Ylenkatsetulkintakin on tietenkin vain heijastelua, mutta ajattelin, että tässä jotain alitajuista materiaalia menneiltä melskeiden vuosilta. Lupaan etsiä sitä alitajuista katsantoa pitkin aatelisen elitististä nenänvarttani, mutta jollen sitä löydä niin, en sitten. Minulle on hyödyksi, se, että pyrin rehellisyyteen ja käsittääkseni se on nöyrtymistä tosiasioiden edessä. Tai totuuden.
Toisaalta tarjoili Matroona näkyä, jossa puran murikka murikalta valtavaa, vuorensolien väliin rakennettua patoa. Saturnaalinen Binah –työ voikin olla melko yllättävää. Minulle tämä tarkoittaa sitä, että hoidan ruumiistani, kotiani, raha-asioitani, puutarhaani niin, että virta valuu laaksoon ja laskee mereen, kastelee kuivat juurakot. Ja vielä ruisleipäisemmin sanottuna tämä energia virtaa vapaammin, kun kulutan syödyt kalorit urheillen, juon tarpeeksi, jotta maitohappo laimenee, kulutan vain jo ansaittuja rahavaroja, kastelen vielä hengissä olevia ruusupuskia ja avaan sekä suljen oveni oman tahtoni mukaan. Rahavirroista sanottakoon, ettei niiden aika-ajoittainen patoaminen kyllä ole pahitteeksi. Näinkin perimmäinen äidillisyys vaikuttaa elämässäni.
Voiman pidättäminen, eli muotoon saattaminen on yhtä mukavaa ja kivaa kuin synnyttäminen. Siispä monesti Saturnus vaikutuksesta pyritäänkin pyristelemään eroon: ego patoaisi pyhyyden uutta luovan muutoksen mielellään lopullisesti eroon omista sosieteettiin sopivista viritelmistään, lue: valheistaan; lue: mielellään. Binahia jopa joissain egoyhteisöissä puhutellaan paholaiseksi: nähdään tämä Pyhää lasta kantava prinsiippi sorkkajalkaisena Saturnuspukkina tai analyyttisen Alice Milleristisesti tuomitaan Äitiys yksilön (mikä se sitten onkin) pahan olon alkusyynä, eikä patisteta Liisaa Valkoisen Kanin perään pillerin pyörittämisestä puhumattakaan, eli siis matriksista heräämiseen. Laiskuutta kaikki tyyni, keskiluokan mukavuudenhaluista väistelyä!
No pain, no gain: hus, lenkille siitä!
Rosa Rosmariini Mariini
2 kommenttia:
arroganssin osalta: paska on kunkin itsensä määriteltävissä ja sitäpaitsi se lannoitaaa
Totta! Mutta paskassa täytyy olla, anteeksi, substanssia, jotta se luo hedelmällisen maaperän kasvien tai keskustelun kasvaa.
Rehellisyyteen pyrkiminen on mielestäni aakkosten ensimmäinen kohta. Jos Binah on paholainen, kenen keksintöä on paholaisen pahuus?
Olet oikein oikeassa tuon lannoitusteeman suhteen: on armollista antaa anteeksi itselleen, se, että puhuu paskaa välillä, eikä olekaan täydellinen. Vaikka mitä nyt melkein (vitsi vitsi). Siitä sitten voi muilla olla mielenkiintoista sanottavaa asiasta ja sen sivuitse.
Muistuu mieleeni myös sanonta, että tie helvettiin on katettu hyvillä aikomuksilla. Ehkäpä paholaistaminenkin siis palvelee jotain tarkoitusta.
Itselleni on ollut pitkä matka hyväksyä se, että krisselismi sai aikaan myös hyvää. Siksi toisekseen, nykypakanuuden pahin helmasynti on kuvitelma, ettei pahuutta sinällään esiintyisi. Projisointia sekin. Ollaan joko muka neutraalisti irrallaan tai sitten luulotellaan valoaaltoiltavan silkkaa rakkautta ja iloa. Väistetään vastuuta sievästi.
Hmmm... ehkäpä pahuuden äärimmäisin muoto onkin myötätunnottomuus; projisointiautomaatiot ja sokeus sen mekanismeille.
Lähetä kommentti