Hyvä, parempi, paras

Kun emäntä entisvanhaan äityi kadehtimaan naapurin vaurautta niin, hänpä tekaisi Paran; voi-, maito- tai viljaparan kantamaan emännälle yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Para oli jonkinlainen eläväksi loitsittu nukke, tai muoto, johon auttava henki kutsuttiin. Se voitiin tehdä kuivuneista piimäkokkareista, villavyyhdistä, lepän juurakosta tai mistä vain käsillä olevasta ja asiaan soveltuvasta. Paraa kutsuttaessa paikalla ei saanut olla ketään muita kuin kutsuja, mikä käy hyvin ilmi kaikista SKV:n arkiston Paraa sivuavissa loitsuissa.

Synny Para, synny Para, 

Ei oo kettään keksimässä,

eikä kukaan kuulemassa

Puolet annan ruumiistani, 

Toisen puolen sielustani.

      Juoseppi Väisänen, Korpilampi, 1885

Para paransi elämää: teki terveeksi ja ravitummaksi. Meillä ei suomen kielessä ole edes ilmaisua  "hyvemmälle" tai "hyvimmälle" (vaikka toki hyvittämiselle), vaan paremmalle ja parhaimmalle, eli sille, mikä verrattuna tyydyttävään, on vielä enemmän. Ennen muinoin ihmiset tiesivät, että onnen määrä oli vakio ja niinpä oman onnistumisen, parantumisen tai parhauden tiedettiin olevan pois muiden onnesta. Siksi Para tehtiin salassa, mutta täysin tietoisena sen toimien vaikutuksista. Paran pahuutta ei pakoiltu, vaan se tunnustettiin.

Nykyään emme edes välttämättä tunnusta kateutta sitä tuntiessamme, saati, että osaisimme sitä käsitellä. Suhteissamme lähimmäisiimme ja etäisiimme emme voi välttyä jatkuvasta vertailutilanteesta, jossa olemme. Sinällään mikä tahansa suhde on jo käsitteenä vertaus, mitä sitäkään harvemmin tiedostettanee. Vertaamme suhteissamme älykkyyttämme, kauneuttamme, luovuuttamme, hedelmällisyyttämme, elinvoimaamme, varallisuuttamme tärkeimpiä mainitakseni. Joskus olen kauniimpi, joskus lähimmäiseni on älykkäämpi. Joskus olen hedelmällisempi, mutta lähimmäiseni on varakkaampi. Väistämättä kohtaamme kateuden, mutta erotuksena entisaikaisen Paran tekemisen sijaan emme enää hallitsekaan kateuttamme, emmekä käytä sen voimaa enentääksemme omaa paranemistamme tai ravituksi tulemistamme. Sen sijaan alamme vähätella itse vertausta ja kiistämme vertailusuhteen kivuliaan rehellisyyden. Käytännössähän tämä tarkoittaa toimia niiden vertailukohtien tuhoamiseksi, joissa jäämme toiseksi. Jokainen suhdeverkostossa tai hierarkiassa pylllistellyt ja kumarrellut tietää kateuden tiedostamattoman tuhovoiman, mutta eittämättä syntipukittelijoiksi päätyvät kauneimmat, rohkeimmat ja älykkäimmät, eli parhaimmat, ne joita Para on suosinut. Tästä syystä muuten, monet maagiset opiskelijat joutuvat ensimmäisiksi opettelemaan itsensä erottamista tästä tiedostamattomuuden massasta, sillä enimmäkseen kateuteen perustuvat valheet estävät meitä parantumasta.

Sen sijaan, että murehtisin kaneutta, jota eittämättä ystävälläni on enemmän, voin nähdä kauteuden toivona, kaipuuna. Kateus kertoo jonkin puutteesta ja mikä voisikaan olla tärkeämpää maagista tietoa, kuin se, mitä vielä tietää ei vain haluavansa, vaan Todella Tahtovansa. Vain kateus kertoo siitä.

Setä LaVeytä lainatakseni maailma olisi paljon parempi paikka, jos ihmiset toistensa kiusaamisen sijaan pistelisivät neuloja nukkeihin. Herkulliseksi ja idearikkaaksi lähteeksi suosittelisin tutustumista vihan hallintaan keskittyvään Demonic Dolls sivustoon sekä ratkaisukeskeisempään Valkyyria sivustoon, jotka molemmat esittävät Paran taiteellisempaa ikonografiaa. Myös otsikon alainen kuva Vihreästä Feministihengettäräestä on löytyy Demonic Dolls sivustosta.

Lykkyä kullekin,

eli paranemisiin,

Rrosa

ps. Parahan on vain suomalainen versio verkkotutummasta voodoo -nukesta, josta tässä m monikulttuurisuutta hyödyntävä, naiserityisempi versio.