Feri-identiteetti

Minuus on käsite, jossa kyse on ihmisen itseidentifikaatiota. Sitä, että määritelee mihin kuuluu ja mihin ei kuulu. Yleensä identiteetin ajatellaan rakentuvan siten, että ihminen huomaa, että sillä on vaikkapa yhteinen alkuperä tai yhteisiä piirteitä toisten ihmisten tai jonkin ihanteen kanssa. Näin on syntynyt lukematon määrä erilaisia uskontoja ja ismejä, joiden piriin ihmiset tuntevat kuuluvansa ja joiden kautta he määrittelevät itsensä. Ihanne tai ryhmä houkuttelee tutustumaan aatteeseen, ja jos se koetaan sydämessä todeksi, se otetaan osaksi minuutta. Itse määritellään ryhmän kautta.

Kyseessä on kuitenkin ainoastaan prosessi, prosessi, joka on jatkuvassa muutoksen tilassa. Nykyään kulttuurimme hajanaisuuden vuoksi ei ole pysyviä traditioita tai tunnuksia, joihin ihminen voisi sitoutua loppuelämäkseen. Identiteettiä määrittävät nimittäin myös sen ylläpitämiseen tarvittava materiaalinen ja symbolinen aineisto, joka vaihtuu ympärillämme kiihtyvään tahtiin. Suomalaisuuden kulmakivinä olevat järvet rehevöityvät ja salot kaadetaan. Muodostettu identiteetti voidaankin menettää tai voittaa, sitä voidaan vaalia tai se voidaan hylätä, uudemman houkuttelevamman samaistumiskohteen ilmestyessä. Olemmekin kosmopoliitteja ja maailmankansalaisia.

Täydellinen sulautuminen ryhmään onkin silkkaa fantasiaa ja keskipisteessä ei yllättäen olekaan yhteenkuuluvuus, vaan muiden erottaminen ryhmän ulkopuolelle. Identiteetti määrittyy sen mukaan mitä ei-ole, rajaamalla ryhmä ja oma itse erilleen muista ihmisistä, jolloin identiteetti saa merkityksensä nimenomaan erojen kautta. Isänmaallisuus on itseasiassa vain suomalaisuuden määrittelemistä ei-ruotsalaisuuden tai ei-islantilaisuuden kautta. Pesäero muihin kulttuureihin, ei-suomalaisuuden puutetta.

Mutta miten tämä kaikki liittyy Feriin? "Feri is a mystery tradition of power, mystery, danger, ecstasy, and direct communication with divinity." (Lainaus sivustola www.feritradition.org)Ajattelen, että Ferissä identiteetin käsite, minuus on avainasemassa juuri sen häilyvyyden vuoksi. Minuus muodostuu yhteyden etsimisestä Jumaluuteen ja kaikkialla virtaavaan elämänenergiaan. Emme pyri etsimään erillisyyttä meitä ympäröiväst elollisesta luonnosta määrittelemällä itseämme ei-puiksi tai ei-linnuiksi. Etsimme sen sijaan yhteyttä luontoon, yhteistä energiaa, joka virtaa kaikessa elollisessa. Sulaudumme, muutumme ja olemme osa kaikkialla ympärillämme kuohuvaa prosessia. Ylitämme ihmisyytemme häilyvät rajat tietoisesti.

Ironista kuitenkin on, että myös Feri-identiteetti vaatii suojakseen eroja, niitä turvallisia raja-aitoja, joilla rajaamme itsemme nimenomaan Feriksi ei-muiksi ihmisiksi ja toisaalta ihmisiksi ei-haltijoiksi. Feri on pakko määrittää, jotta tiedetään mikä sen ominaislaatu on. Mitä Feri ei ole on yhtä olennaista kuin tietää mitä se on. Yllä oleva lainaus, jossa feri määritellään oli vain yksi lukuisista yrityksistä naulata jatkuvasti kehittyvä traditio paikoillen, saada siitä jonkinlainen kuva.

Kuinka emme siis erottuisi joukosta erilaisiksi, oudoiksi ja poikkeaviksi? Ja kuinka emme sortuisi illuusioon erottamalla itseämme liian erilaisiksi, liian poikkeaviksi? Uskon, että Ferin suurin haaste on taistella kahden maailman, Feri-maailman ja yhteiskunnan rajapinnassa. On pystyttävä pitämään kiinni yhteiskunnasta ja koitettava elää elämäänsä erottumatta liikaa. Suvaitsevuutemme on sitä, ettei korosta omaa erityislaatuaan suhteessa niihin, joiden polku kulkee eri suuntaan. Jos identifioimme itsemme liian sitovasti Haltijoihin ja Jumaliin, kuinka vaarallista se voisi ollakaan? Olemmehan vain ihmisiä. Siksi inhimillisyystemme ja siihen kuuluva myötätunto, erillisyys muista maailmoista, on säilytettävä. Yhtäaikaa on tärkeää pitää mielessä ydinasia se, että Feri kumpuaa nimen omaan yhteydestä. Yhteyden ja erillisyyden paradoksi ei ole ainoa paradoksi, mikä ferissä on, mutta ehkä yksi haastavimmista paradokseista.

~Mari~