En suvaitse sitä, että keksitään jonkun ryhmään kuulumisen identiteetti ja oletetaan sitten ihmisten massoittain omaksuvan tämän saman identitettin, jotta- niin, miksi? Jotta välttyttäisiin kuulumasta noihin muihin: vähäpätöisempiin, sairaampiin, tylsempiin, köyhempiin, tyhmempiin, aikaan saamattomampiin, rujompiin, rumempiin jne? Vai jotta vältyttäisiin tulemasta syrjityksi, riistetyksi, raiskatuksi, nälässä pidetyksi? Vai jotta vältyttäisiin molemmilta: tulemasta häväistyksi ja riistetyksi? En suvaitse sitä, että jos jollakulla on paha olo niin, hän siirtää olonsa pahuuden jollekulle muulle: kieltää sairauden, heikkouden, ilkeyden, kateuden, kyvyttömyyden, keskinkertaisuuden, kivun ja häpeän itsessään. Se se vasta vastuun pakoilua onkin. En suvaitse, että vahvempi kiusaa heikompaansa vain siksi, että kykenee. En suvaitse sitä, että hänen sortamistaan suvaitaan myöskään siksi, että hänellä on hyvä syy: hänellä on ehkä paha olla. En suvaitse, että näin unohdetaan sujuvasti, että sillä heikommallakin saattaa olla pahaa sisällään, olossaan, aikeissaan tai vain kipuna. En suvaitse pahuuden pakenemista tai sen ulostamista lähimmäisiin, enkä sitä, että niitä, jotka kieltäytyvät olemasta sosiaalisena tunkiona, syntipukkina, ukkosenjohdattimena tai roskakorina siitä syyllistetään. Kukin tunnistakoon oman pahuutensa, väkivaltansa, heikkoutensa, häpeänsä, syyllisyytensä, kipunsa ihan itse. Sillä sitten elämä jatkuu ja tulee muuta.
Pimeässä näkee valon ja valossa varjon.
Ja kyse on siis silkasta seksienergian sietämättömyydestä: niin murrosikäistä ja noloa, että hävettää heidän puolestaan.
Rosa Raivo,
joka ei voi sietää sitä, että suomenjuurista pakanuutta käyttävät keppihevosenaan kaikenmaailman nationalistit: paskakasansa ja saamattomuutensa ulkopuolisiin tuntemattomiin ja ainta luonnollisesti heitä heikompiin heijastelevat surkiot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti