6. joulukuuta 2006

Suihkuverhon takaa

Olen suihkussa. Vesi valuu pitkin selkääni, liuottaa liian ja lian. Ajattelen arkisia asioita: hernekeittoa ja pyykinpesua ja unohtuneita avaimia, kun joku koputta vasempaan olkapäähäni.
”Krhm. Meillä on asiaa.”
”Häh, kellä meillä? Kuka puhuu?” kysyn suu täynnä hammastahnaa ja käännähdän ääntä kohti.
”Meillä.” vastaa mustatukkainen, mustatukkaisten soturien puhemies. Hänen etuhampaansa ovat viilatut teräviksi ja hän näyttää ilkeältä. Heitä on tuhansittain takanani aukeavassa maisemassa.
”Te ihmiset uhkaatte hävittää meidän asuinsijamme. Tee asialle jotain.”
”Kyllä, todellakin, mitä erityisesti, siis onko tämä pyyntö vai käsky?” minä mutisen sylkäistyäni valkoisena vaahtoavan piparminttumällin viemäriin.
”Molempia.” vastaa terävähampainen mustatukkainen. ”Me tulemme mukaan, jokaiseen mielten ilmaukseen, jokaiseen väentapaamiseen, jokaiseen esiintymiseen...”
”Hold on your horses, minä en ole poliittinen aktivisti, eikä Suomessa ole mitään mielenosoituksia. Lähestytte nyt vähän väärää henkilöä.”
”Niin te kaikki aina sanotte.”
”Niinmutta-”
”Et sinä nyt ole ainoa, jolle me tämän kerromme. Ja kertovat ne toisetkin.”
”Ketkä toisetkin?”
”Nimetkööt itse itsensä.”
”Teidän pitäisi näkyä muillekin. Minä olen vain vaivainen köyhä ja kaitainen...”
”Kyllä me näymmekin. Te ette vain tunnista meitä tai jos tunnistatte, yritätte unohtaa meidät niinkuin emme mekin asuttaisi tätä maailmaa.”

Siippa avaa oven ja kysyy, kenen kanssa puhun. Vastaan, etten tiedä. Siippa pyörittelee silmiään ja sulkee oven. Takanani oleva terävähampainen jatkaa.
”Nyt on aika. Me tulemme esiin.”
”Okei okei. Katson mihin kykenen ja mitä tilaisuutta eteen tulee.” Terävähampainen mutristaa suutaan epäilevästi ja katsoo vartaloani kuin todeten, miten heiveröisiä, vajavaisia ihmiset ovatkaan.
”Silti te olette hyvää kyytiä hävittämässä koko maailman. Ihan kuin ette muuta osaisi.” hän sanoo kuin arvaten ajatukseni. Mustahiuksisten miesten armeija kääntyy ja häviää. Mietin, olenko minä, vai tämä maailma vielä hullumpi, vielä yllättävämpi.

Rosa Rajatila

Ei kommentteja: