Rosa tuossa kirjoittikin siitä, miten ihminen turhautuu ja kiemurtelee omien halujensa, toiveidensa ja haaveidensa kanssa. Magian sanotaan kumpuavan noidan tahdonvoimasta, siitä, että tietää mitä tahtoo. Silti omassa elämässäni olen uudestaan ja uudestaan pudonnut tyhjänpäälle kohdatessani perimmäisen kysymyksen: "Mitä minä tahdon?"
Kysymys on hyvin ristiriitainen ja yksinkertaisuudessaan sisältää niin kovin monta aspektia.
Ensinnäkin on kysymys: "Kuka minä olen?" Tiedänkö minä millainen ihminen minä olen? Voin peilata omaa identiteettiäni muiden ihmisten kautta, tuolin kautta jolla istun kirjoittamassa ja kielen kautta, jolla koitan luonnehtia itseäni. Jokainen ihminen on myös minulle peili, jonka kasvoista ja käytöksestä koitan ohikiitävässä hetekessä poimia häivähdyksen kuvajaisestani. Olenko hyvä vai paha? Nouseeko lähimmäiseni kasvoille vihan vai rakkauden polte minuuteni kohdatessaan?
Toinen ihminen kuitenkin kertoo minusta yhtä vähän kuin vedenpintaan heijastuva kuvajaiseni. Kun syvyyksistä pintaan hypäävä kala koskettaa kuvajaistani, särkyy se vääristyen ja hajoten yhä laajentuviin renkaisiin vedenpinnassa. Niin identiteettinikin on jotain häilyvää, johon koitan takertua kuin kuvajaiseeni ja joka laajenee ja muuttuu alati. Identiteettini on kuin vaate, johon koitan kääriytyä suojaten omaa sisintäni, yritys rajata minä muista.
Seuraava kysymys voisi olla mitä se on, jota tahdon. Mikä on minulle hyväksi? Tahdon monia asioita, mutta tiedänkö minä todella mitä ne asiat tuovat mukanaan elämääni? Onko jokin toiveeni sellainen, että saatuani toivomani huomaankin, että se on viimeinen asia, joka tekee minut onnellisiksi? Onko Jumalilla minulle varattuna tahto, jota en ole vielä itsestäni löytänyt. Entäpä tulisiko minun toteuttaa omaa tahtoani vai heidän tahtoaan? Ehkä oma tahtoni lopulta kuitenkin olisi sama kuin Jumalien, jos ainoastaan joskus tietäisin mitä He tahtovat?
Ja viimeisenä kysymys siitä, mitä tahto on? Onko tahto pakkomielle tai intohimo johonkin asiaan? Tahdonko omakotitaloa, koiraa ja omanpuita vai ovatko ne ainoastaan unelmia, jotka mieleni on kehittänyt yhteiskunnan vaikutuksesta. Tahdoinko lapsena lähteä opiskelemaan vai toteutinko jonkun muun tahtoa? Eikö ihmisellä ole lukematon määrä pyyteitä, joista hänen on seulottava olennaisimmat ja omimmat, etsittävä omaa tahtoaan kuin neulaa heinäsuovasta.
Jos siis magia perustuu siihen, että tiedän mitä tahdon, kuinka paljon se onkaan vaadittu!
~Mari Tornio~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti